http://yle.fi/uutiset/muusikko-taidemaalari_martti_huuhaa_innanen_on_kuollut/7668878
Voihan vuohen vehkeet ja hatullinen paskaa!
Huuhaa setä on poissa, sano!
"Innanen oli tyly totuuden puhuja. Hän on muun muassa sanonut, että suomalainen on ryssän ja ihmisen risteytys. Se voi kuulostaa tylyltä, mutta kun sitä miettii jonkin aikaa, niin siinä on perää, Knutas sanoo."
Ai että! Mikä esikuva Innanen olikaan minulle ja kouralliselle ystäviä aikoinaan! Monta vuotta Innanen on ollut jo varmaan sen verran ehtoopuolella, että uutta tuotantoa ei ole päässyt syntymään, eikä iäkkään henkilön poismeno useinkaan mikään suuri järkytys ole, mutta kyllä täytyy sanoa, että tämä kosketti. Tai pikemminkin voisin sanoa olevani nyt muistojen tsunamissa!
Tutustuin Innasen tuotantoon 90-luvun alkupuolella kunnolla silloisen parhaan ystäväni kautta, joka oli kasvanut Innasen laulujen ja kuunnelmien parissa. Kati osasi niistä leijonan osan ulkoa ja lauleskeli niitä jatkuvasti. Hän itse kertoo näin: "Tämä mies oli isäni hyvä ystävä ja hänen taiteestaan sain imeä itseeni vaikutteita jo pikku tytöstä asti. Taisinpa jossain ala-asteen laulukokeessakin vetästä komeesti "karvaiset kamelit". Ja oliko huikeampaa satumaailmaa kun faija toi pikkuKatille Maralta c-kasetillisen HuuHaa-sedän ralleja ja tarinoita lapsille."
Näin ymmärsin minäkin nopeasti Innasen nerokkuuden ja olin myyty. Hän oli aivan omaa luokkaansa sekä kuvataiteen että sanoitusten saralla. Suosikikseni nousi Joe Smith Rasilian satemetsissä kuunnelmat sekä Aavehiihtäjä.
Niin kovia HuuHaa faneja olimme, että kun opiskelin Laajasalon opistossa radiotoimittajaksi, niin tehdessämme lopputyönämme HUS:n potilasradiota, radio Iistsaidia, päätin hakeutua tekemään Innasesta haastattelua. Myös opettajani Esa Lötjönen kuului Innasen palvojiin ja tuki hanketta varauksetta. Sain suhteiden kautta järjesteltyäni sitten itseni Innasen luokse Espoon Lintuvaaraan vappuaattona 2003.
Muistan miten hermostunut olin ja editoimattomalla versiolla haastattelusta onkin kuultavissa hermostunutta hihitystä ylenmäärin. Olin varautunut useilla kysymyksillä niin kuin kunnon toimittajan pitää, mutta Innanenpa sanoi heti lähtöön, että "jaahas, koska on vappu, niin saa varmaan kertoa jotakin hauskan tynkää" ja alkoi puhua tuijottaen samalla koko ajan huoneen nurkkaa ja puhui ja puhui - putkeen tunnin verran. Minulle jäi epäselväksi oliko hän kuinka paljon niitä juttuja miettinyt, mutta jäi tunne, että osittain ne ainakin tulivat täysin jostakin toisesta stratosfääristä. Koska minulla on tuosta yli tunnin mittaisesta haastattelusta enää vain CD olemassa eikä mahdollisuutta tällä hetkellä kuunnella sitä, joudun ulkomuistista heittämään tämän:
"Olette varmaan huomanneet, että kun menette isoon kauppakeskukseen, niin invapaikalla seisoo aina mersu. Tarkemmalla katselulla voi havaita, että se on mustalaisten. Myös jos pyydät ketä tahansa mustalaista näyttämään lompakkos, niin siellä on aina vähintään 5000 markkaa pieninä seteleinä. Tästä voimme siis päätellä, että mustalaiset ovat ihailtavia ja että heillä on jotain sellaisia etuoikeuksia, jotka eivät tavalliselle kansalle kuulu! Näin ollen ehdotankin, että koko suomen eduskunta pitäisi korvata 200 mustalaisella ja heivata kaikki nykyiset pihalle. Sillä kansanedustajan työnkuvaanhan kuuluu saada mahdollisimman pienellä työmäärällä mahdollisimman paljon rahaa. Heidän päivänsä alkaa siinä aamuyhdeksältä eduskunnan kahviossa, jonka jälkeen on yhdeltätoista ruokatunti, sitten kahvitunti yhden maissa ja siinä kolmelta voikin jo lähteä kotiin. Kukapa pystyisi tähän paremmin kuin mustalaiset!"
"Koko elämäni olen ammentanut inspiraationi yhdestä lähteestä: ihmisten loputtomasta tyhmyydestä. Jo kauan sitten nuorena poikana ymmärsin, että siitä ei kannata suuttua, vaan kääntää se voimavaraksi, enkä koskaan lakkaa nauramasta suomalaiselle umpitollolle. Kuten sanoin Tyrvään Sanomien toimittajalle; olen kuin Felix kissa, joka aina nousee tuhkasta! Ja se toimittaja katsoi minua kuin uuvattia ja ajatteli, että kyllä se Huuhaa setä on tyhmä, eikö se edes tiedä, että se on Fenix lintu....ai jai, timanttia, timanttia."
Lepää rauhassa Martti Huuhaa Innanen!
Love and Respect!
Voihan vuohen vehkeet ja hatullinen paskaa!
Huuhaa setä on poissa, sano!
"Innanen oli tyly totuuden puhuja. Hän on muun muassa sanonut, että suomalainen on ryssän ja ihmisen risteytys. Se voi kuulostaa tylyltä, mutta kun sitä miettii jonkin aikaa, niin siinä on perää, Knutas sanoo."
Ai että! Mikä esikuva Innanen olikaan minulle ja kouralliselle ystäviä aikoinaan! Monta vuotta Innanen on ollut jo varmaan sen verran ehtoopuolella, että uutta tuotantoa ei ole päässyt syntymään, eikä iäkkään henkilön poismeno useinkaan mikään suuri järkytys ole, mutta kyllä täytyy sanoa, että tämä kosketti. Tai pikemminkin voisin sanoa olevani nyt muistojen tsunamissa!
Tutustuin Innasen tuotantoon 90-luvun alkupuolella kunnolla silloisen parhaan ystäväni kautta, joka oli kasvanut Innasen laulujen ja kuunnelmien parissa. Kati osasi niistä leijonan osan ulkoa ja lauleskeli niitä jatkuvasti. Hän itse kertoo näin: "Tämä mies oli isäni hyvä ystävä ja hänen taiteestaan sain imeä itseeni vaikutteita jo pikku tytöstä asti. Taisinpa jossain ala-asteen laulukokeessakin vetästä komeesti "karvaiset kamelit". Ja oliko huikeampaa satumaailmaa kun faija toi pikkuKatille Maralta c-kasetillisen HuuHaa-sedän ralleja ja tarinoita lapsille."
Näin ymmärsin minäkin nopeasti Innasen nerokkuuden ja olin myyty. Hän oli aivan omaa luokkaansa sekä kuvataiteen että sanoitusten saralla. Suosikikseni nousi Joe Smith Rasilian satemetsissä kuunnelmat sekä Aavehiihtäjä.
Niin kovia HuuHaa faneja olimme, että kun opiskelin Laajasalon opistossa radiotoimittajaksi, niin tehdessämme lopputyönämme HUS:n potilasradiota, radio Iistsaidia, päätin hakeutua tekemään Innasesta haastattelua. Myös opettajani Esa Lötjönen kuului Innasen palvojiin ja tuki hanketta varauksetta. Sain suhteiden kautta järjesteltyäni sitten itseni Innasen luokse Espoon Lintuvaaraan vappuaattona 2003.
Muistan miten hermostunut olin ja editoimattomalla versiolla haastattelusta onkin kuultavissa hermostunutta hihitystä ylenmäärin. Olin varautunut useilla kysymyksillä niin kuin kunnon toimittajan pitää, mutta Innanenpa sanoi heti lähtöön, että "jaahas, koska on vappu, niin saa varmaan kertoa jotakin hauskan tynkää" ja alkoi puhua tuijottaen samalla koko ajan huoneen nurkkaa ja puhui ja puhui - putkeen tunnin verran. Minulle jäi epäselväksi oliko hän kuinka paljon niitä juttuja miettinyt, mutta jäi tunne, että osittain ne ainakin tulivat täysin jostakin toisesta stratosfääristä. Koska minulla on tuosta yli tunnin mittaisesta haastattelusta enää vain CD olemassa eikä mahdollisuutta tällä hetkellä kuunnella sitä, joudun ulkomuistista heittämään tämän:
"Olette varmaan huomanneet, että kun menette isoon kauppakeskukseen, niin invapaikalla seisoo aina mersu. Tarkemmalla katselulla voi havaita, että se on mustalaisten. Myös jos pyydät ketä tahansa mustalaista näyttämään lompakkos, niin siellä on aina vähintään 5000 markkaa pieninä seteleinä. Tästä voimme siis päätellä, että mustalaiset ovat ihailtavia ja että heillä on jotain sellaisia etuoikeuksia, jotka eivät tavalliselle kansalle kuulu! Näin ollen ehdotankin, että koko suomen eduskunta pitäisi korvata 200 mustalaisella ja heivata kaikki nykyiset pihalle. Sillä kansanedustajan työnkuvaanhan kuuluu saada mahdollisimman pienellä työmäärällä mahdollisimman paljon rahaa. Heidän päivänsä alkaa siinä aamuyhdeksältä eduskunnan kahviossa, jonka jälkeen on yhdeltätoista ruokatunti, sitten kahvitunti yhden maissa ja siinä kolmelta voikin jo lähteä kotiin. Kukapa pystyisi tähän paremmin kuin mustalaiset!"
"Koko elämäni olen ammentanut inspiraationi yhdestä lähteestä: ihmisten loputtomasta tyhmyydestä. Jo kauan sitten nuorena poikana ymmärsin, että siitä ei kannata suuttua, vaan kääntää se voimavaraksi, enkä koskaan lakkaa nauramasta suomalaiselle umpitollolle. Kuten sanoin Tyrvään Sanomien toimittajalle; olen kuin Felix kissa, joka aina nousee tuhkasta! Ja se toimittaja katsoi minua kuin uuvattia ja ajatteli, että kyllä se Huuhaa setä on tyhmä, eikö se edes tiedä, että se on Fenix lintu....ai jai, timanttia, timanttia."
Lepää rauhassa Martti Huuhaa Innanen!
Love and Respect!
