Suomi-juntti on maailman hauskin tyyppi

En ole seurannut stand up -skeneä, enkä käynyt katsomassa sitä Suomessa kertaakaan livenä.
Kaksi nimeä olen kuitenkin tiennyt ja tunnistanut viime vuosina; Ismo Leikolan ja Miikka Petterssonin. He ovat tehneet jotakin selvästi oikein ja nyt vaikuttaa siltä, että Ismon juntti karakteeri puree kovaa jenkeissä.

Katsoin eilen esityksen finaalista: Ismo Leikola

enkä nauranut ääneen. Tykkäsin kyllä jutuista, mutta kaikki ei menneet ihan jakelukeskukseen asti. Tajusin miksi; koska olen itsekin samanlainen suomi-juntti. Nyt kun katsoin uudestaan, niin nauraa hihitin alusta loppuun ja syynä uudelleen katseluun oli eiliseltä mieleen jäänyt kolmannen tuomarin kommentti: "You made being from Finland as something universal."

Tähän hätään en ihan äkkiä voi keksiä parempaa markkinointivalttia Suomelle. Erityisen siistiä tässä on se, että meitä sinisilmäisiä, rehellisiä ja avoimia juntteja täällä vielä riittää ylenmäärin ja juuri sillä, että kysymme tyhmiä kysymyksiä kuten "oh have you met my mother, you must have been working with her or something", annamme vastauksen, että vilpittömyys riisuu aseista.

Näin FB-feedissäni kommentin, jossa sanottiin keskustelupalstan olevan täynnä suomalaisten kommentteja, joissa kritisoitiin Leikolaa. Joidenkin turojen mielestä ei ole kuulemma yhtään hauska. Voihan siinä tulla kipeitä muistoja helposti itsestä, jos on alemmuudenkompleksi kielitaidon suhteen ja muistaa itsensä maailmalla nyökkäilemässä ujona, että "hello hello hello". Se on kuitenkin harhaa, sillä sinusta pidettiin varmasti! Muistelepa vaan palvelua, jota sait ja ystäviä, joita matkallasi teit!

Joskus huono käytös on hyvää käytöstä.

Me suomalaiset osaamme tämän.

Ja nyt voivat vielä lopuksi nostaa käden pystyyn kaikki ne 70-luvulla syntyneet, kenen äiti EI kehottanut syömään lautasta tyhjäksi?

Tarina valkoisesta naisesta ja Mustasta Barbaarista

Olen elämässäni saanut törmätä usein kaikenlaisiin julkisuuden henkilöihin, mutta pitänyt myös periaatteenani sitä, etten julkisesti niistä tapaamisista kerro, vaikka toimittajan koulutuksen olen saanutkin. Sovitut haastattelut radiossa aikoinaan olivat tietenkin asia erikseen, mutta ne jännittävimmät jutut olen jättänyt kertomatta, sillä mielestäni julkisuuden henkilöilläkin on oikeus yksityisyyteen ja paheksun syvästi iltapäivälehti tyyppistä journalismia, jossa juttu väännetään mistä tahansa tupeen kohotuksesta vain siksi, että kansa voisi mässäillä viha- tai kateuspäissään nälkäisenä, kuin korppi haaskalla.

Toinen periaatteeni on ollut, että en kerro tapahtumista ennen kuin niistä on kulunut 10 vuotta tai enemmän. Nyt aion rikkoa molempia periaatteitani, mutta mielestäni hyvästä syystä ja tällä tarinalla ei voi mässäillä yhtään sen enempää, kuin mitä itse tähti eli Musta Barbaari on jo eilen FB:ssä antanut itse itsestään.

Iltasanomat kerkesi jo raiskaamaan alkuperäisen uutisen näin:

http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288752834268.html

Huomatkaa, että toimittaja ei ole sen vertaa vaivautunut lukemaan alkuperäistä postausta, että olisi huomannut, että jutun viimeinen lause ei ollut Nikanderin suusta, vaan Eski Veijalaisen.

Itse huomasin eilen, että kappas, Eski Veijalaisenkin kanssa minulla on yhteisiä ystäviä ainakin 5 ja kehtasin tapojeni vastaisesti lähettää miehelle kaveripyynnön ja meiliä.

Mitä oikein halusinkaan sanoa..? Sitä, että viime vuoden marraskuussa bongasin MB:n ensimmäisen kerran ja haistoin suunnattoman hyväntahtoisuuden helvetin kovan imagon takaa. Miten viehättävää! Uskoin siihen heti ja otin yhteyttä facebookissa hyväntekeväisyys kampanjan merkeissä ja sain yllätyksekseni vastauksen. Se  kuukausi, kun siinä sitten oltiin tekemässä yhdessä joululahjakeräys kamppista Siuntion vastaanottokeskuksen pakolaisille vakuutti minut siitä, että tästä jäbästä tulee vielä koko kansan lemmikki. James lahjoitti omista kamoistaan mm. iPodin, treenikamoja, vaatteita ja vaikka mitä ja sai väen liikkeelle niin, että Marskin Muksuissa meinattiin hukkua tavarapaljouteen alle viikossa, joka oli keräysajaksi asetettu. Lasten ilmeet tietysti oli luokkaa priceless, kun saavuimme paikalle joulupukki- ja muori tamineissa viemään lahjoja valmiiksi paketoituina jouluaaton aattona.

Kirjoitan tästä nyt siksi, että kun katsoo noita kommentteja MB:n facebook sivuilta, niin siellä on joitain talidomeja, jotka luulevat tämän aidosti olleen joku harhautus tai pr-stuntti, jolla "saadaan huomio käännettyä pois mamujen rikoksista" tai jotain muuta paskaa. Alkuperäisessä kirjoituksessa James kirjoittaa näin:

"Tässä hetkessä oli jotakin erityistä, en osaa sanoikskaan pukea.

Mä ajattelin, että kuinka ihmiset muuttuu ja kuinka rasismi menettää voimansa.

Mä ajattelin menneisyyden anteeksantamista ja millanen merkitys sillä on paremman tulevaisuuden rakentamisessa.
Mä ajattelin, että millaiset ennakkoluulot mulla oli Eskiä kohtaan ja kirosin jälkikäteen itteäni siitä.

Uskomatonta, kuinka paljon itse Eski Veijalainen opetti mulle ennakkoluuloista, erilaisuudesta ja kaikkein tärkeimmästä eli suvaitsevaisuudesta."

Ja minä ajattelin, että miten erityiset hetket vaan jotenkin tietää niiden tapahtuessa. Sen voi aavistaa, että nyt ollaan isojen asioiden äärellä, jotka voivat poikia jotakin mieletöntä tulevaisuudessa. Ajattelin myös miten tärkeää on pyrkiä murskaamaan jokainen ennakkoluulo ja -oletus ja ottaa itse selvää ihmisestä. Jos intuitio sanoo, että tämä on vastakohtani ja tästä ihmisestä en pidä, niin silti tulisi ottaa selvää  miksi? Tarkastella huolella omia vaikuttimiaan ja arvolatauksiaan. Vain niin voi löytää itsensä, kerta toisensa jälkeen!