En ole seurannut stand up -skeneä, enkä käynyt katsomassa sitä Suomessa kertaakaan livenä.
Kaksi nimeä olen kuitenkin tiennyt ja tunnistanut viime vuosina; Ismo Leikolan ja Miikka Petterssonin. He ovat tehneet jotakin selvästi oikein ja nyt vaikuttaa siltä, että Ismon juntti karakteeri puree kovaa jenkeissä.
Katsoin eilen esityksen finaalista: Ismo Leikola
enkä nauranut ääneen. Tykkäsin kyllä jutuista, mutta kaikki ei menneet ihan jakelukeskukseen asti. Tajusin miksi; koska olen itsekin samanlainen suomi-juntti. Nyt kun katsoin uudestaan, niin nauraa hihitin alusta loppuun ja syynä uudelleen katseluun oli eiliseltä mieleen jäänyt kolmannen tuomarin kommentti: "You made being from Finland as something universal."
Tähän hätään en ihan äkkiä voi keksiä parempaa markkinointivalttia Suomelle. Erityisen siistiä tässä on se, että meitä sinisilmäisiä, rehellisiä ja avoimia juntteja täällä vielä riittää ylenmäärin ja juuri sillä, että kysymme tyhmiä kysymyksiä kuten "oh have you met my mother, you must have been working with her or something", annamme vastauksen, että vilpittömyys riisuu aseista.
Näin FB-feedissäni kommentin, jossa sanottiin keskustelupalstan olevan täynnä suomalaisten kommentteja, joissa kritisoitiin Leikolaa. Joidenkin turojen mielestä ei ole kuulemma yhtään hauska. Voihan siinä tulla kipeitä muistoja helposti itsestä, jos on alemmuudenkompleksi kielitaidon suhteen ja muistaa itsensä maailmalla nyökkäilemässä ujona, että "hello hello hello". Se on kuitenkin harhaa, sillä sinusta pidettiin varmasti! Muistelepa vaan palvelua, jota sait ja ystäviä, joita matkallasi teit!
Joskus huono käytös on hyvää käytöstä.
Me suomalaiset osaamme tämän.
Ja nyt voivat vielä lopuksi nostaa käden pystyyn kaikki ne 70-luvulla syntyneet, kenen äiti EI kehottanut syömään lautasta tyhjäksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti