Byrokraateista ja alfa uroksista

Erään orjuutetun tarina

(warning: sisältää runsaasti stereotypioita)

Nousipa mieleeni tänään eräs kohtalo takavuosilta, kun näin Päivän Byrokraatti -sivulla ja Hesarissa jutun Trafin pöyristyttävästä sekoilusta. Kuka kaipaa linkkejä voi itse etsiä tällä kertaa. Juttu on niin vastenmielistä, etten viitsi toistaa sitä.

Tuumin ensin sitä millainen tunnelma tuollaisella työpaikalla voi olla. Että onkohan siellä hauskaa, jos kerran liksaa tulee keskimäärin 5000 eur/kk, niin heijastuuko se yhtään arjessa? Ollaanko siellä kännissä päivät pitkät, jos saadaan 100 miljoonaa upotettua tietojärjestelmiin, jotka eivät toimi? Tai jos liian ajoneuvoveron maksamisen johdosta voi joutua kerran ajokieltoon, niin johtuuko se siitä, että byrokraateilla menee itsellään liian hyvin vai olisiko sittenkin todennäköisempää, että on niin kertakaikkiaan ankea ja eristäytynyt meno harmaassa toimiston nurkassa, että on tullut kuurosokeaksi ajan hengelle, joka huutaa muutosta ja jäykkien rakenteiden purkamista?

Sitten muistin mielenkiintoisen hahmon 90-luvulta.
Tuiki tavallisen näköinen keski-ikäinen perus pertti marssi sisään tatuointiliikkeen ovesta ja halusi ottaa jonkun kuvan hauikseen. Tuumasta toimeen ja ensimmäinen sessio taisi heti olla useamman tunnin mittainen. Seuraavalla viikolla kaveri tuli uudestaan ja hommaa jatkettiin. Ja sitä seuraavalla. Eipä aikaakaan, kun molemmat kädet oli tatuoitu olkapäistä ranteisiin ja sitten oli nännilävistysten vuoro. Tässä vaiheessa alettiin olla jo muka hyviäkin tuttuja ja niinpä muutamassa viikossa pertti, josta oli hyvää vauhtia kuoriutumassa rauski, alkoi avautua. Tarina oli mennyt niin, että pertti oli ollut erään suuren suomalaisen pankin luotonvalvonnassa töissä lähes 20 vuotta. Sitten tuli lama ja pertin duunia oli periä yksityisiltä ihmisiltä velkojaan takaisin ja sovitella maksuaikatauluja uusiksi. Useamman vuoden pertti kuunteli vittuilua ja sai luurin korvaansa päivittäin lukemattomia kertoja. Tuli päivä, kun se oli riitti kiitti ja pertti otti loparit. 

Okei. Täysin ymmärrettävää. Koin empatiaa ja kannustin siinä vaiheessa kovasti eteenpäin elämässä ja muistan sanoneeni jotain, että joo, koskaan ei ole liian myöhäistä ja muita itsestäänselvyyksiä. Nyt kun valinta on tehty, on säästöjä ja olet vapaa mies, niin ei muuta kuin tekemään sitä, mitä todella haluat ja uutta uraa vaikka! Kyllähän viisikymppinenkin voi ihan hyvin vielä aloittaa alusta, voihan?

Juttu sai kuitenkin yllättävän käänteen; eipä aikaakaan, kun pertti, josta muodostui vakioasiakas jätti taakseen työpaikan lisäksi myös vaimonsa ja kolme lastaan. Siinä rytäkässä meni sitten myös omakotitalo lihoiksi ja taidettiin tehdä kaupat jostain antiikkinojatuolista, lipastosta ja parista lampustakin viidellä kympillä. Kaikki nämä vaihtuivat tatuointeihin, Harley Davidsoniin ja parikymppiseen strippariin. Puvun takki oli historiaa ja pertillä farkkuliivi ja nahkabyysat sekä koko yläkroppa täynnä leimaa. Tämä täydellinen transformaatio saavutettiin n. kahdessa kuukaudessa.

Ikäväkseni en tiedä mitä pertille sitten tapahtui, kun tatuoinnit tulivat valmiiksi. Mieleen on jäänyt pysyvästi se, miten ilo toisen puolesta vaihtui sääliksi. Jotenkin se nyt ei vaan enää ollut coolia, että perhekin piti feidata samassa konkurssissa ja ottaa 30 vuotta nuorempi suttura tilalle. Epäilemättä pertillä oli itsellään jonkin aikaa sikamaisen hauskaa. Vierestä näytti kuitenkin, että ei ollut. Oikeasti. Hermoromahdus voisi olla aika akkurat diagnoosi - sitä veikkaan.

On ihan eri asia syntyä alfa urokseksi ja kasvaa rokki poljennossa ja bensan hajussa, kuin tehdä äkisti täyskäännös. Parhaimmillaan tällaisesta pojasta kasvaa mies, joka ei lupaa naiselle mitään, mutta käyttäytyy, kuin vala olisi vannottu. Kohtelee siis naista hyvin, suojelevasti ja tasa-arvoisesti, mutta on myös rehellinen seksuaalisuudessaan ja myöntää naisten olevan heikkoutensa. Ja miksi ei lupaa? Koska sisimmässään tietää, että ei pysty sitä lupausta kuitenkaan pitämään. Tilanteen tullen, sanotaan vaikka vuosien jälkeen, kaukana merillä,  liha on heikko ja se pitäisi tämän tyyppisten miesten naistenkin usein paremmin tiedostaa. 

Monta eroa olisi vältetty, jos seksistä olisi uskallettu puhua enemmän sen sijaan, että olisi vaan hukuttu toisen iholle. Kun mies alkaa turtua tai pettyy naiseen jollakin tavalla tai tuntee mustasukkaisuutta olisi todellisen valloittajan teko pukea sanoiksi se MILTÄ TUNTUU. Että mitä minä nyt haluaisin? Tässä epäonnistuu arvioni mukaan n. 90 %. Tyypillinen reaktio on ahdistua ja tietenkin se hyökkäys - paras puolustus, jonka jälkeisen naisen shokkireaktion jälkeen onkin varsin kätevää perustella itselleen, että itseasiassa se oli jäbät ihan kaamea akka, aina puhuikin ärsyttävästi, eikä ikinä antanut mun olla mä tai tehdä mitä mä haluun hei. Se loput kymmenen prosenttia, joka ottaa riskin voikin sitten saada mahtavan palkinnon; nainen alkaa kummasti innovoimaan makuuhuoneeseen uusia tuulia, kun saa kuulla puhetta, jonka näkee, kuulee ja tuntee todeksi. Avomielisimmät saattavat jopa hyväksyä mukaan kolmansia osapuolia, mikä asioiden muuten ollessa mallillaan saattaa olla huomattavasti järkevämpi veto kuin riitainen ero etenkin lapsiperheessä.

Kevyeksi lopuksi sellainen toteamus, että vuosikymmenien uskollisuutta ja tyytyväisyyttä kahden ihmisen välillä seksuaalisesti esiintynee Taru Tuulian kenttätutkimuksen mukaan:

A) tietoisella, yhteisellä tantrisella tiellä

B) siveysvyöllä (miehellä!)

CBT 6000 - your ultimate tool for a happy marriage!