Hörhöily on hyvästä
Tämän päivän HS:ssa toimittaja on ottanut osaa ilmeisesti Vipassana -meditaatioon ja raportoi kokeilustaan:
Jutussa ei tosin mainita Vipassanaa, mutta samalta kuulostaa. Vipassana kurssit tosin kestävät 10-12 päivää, joten kyseessä on todella HC harjoite. Voin varmuudella sanoa, että en ole itse koskaan ollut noin pitkää aikaa hiljaa ja melko varmasti voin sanoa, etten aio ollakaan. Toisin sanoen kyseenalaistan noin pitkän pätkän tarpeellisuuden, mutta toisaalta taas...no joo - olen sen verran uhkarohkea, että jos yhtäkkiä tarjoutuisi mahdollisuus osallistua all expensive paid -meiningillä, niin kaipa hyppäisin tuohonkin mukaan. Todennäköistä kuitenkin on, että kokeilu lipsahtaisi anarkismin puolelle ja jossain vaiheessa pilaisin kaikkien muiden tunnelmat alkamalla vähintäänkin ilveillä hillittömästi.
Kaikki tämä pohdinta ei poista sitä tosiasiaa, ettenkö uskoisi tämän olevan hyvästä joillekin. Jos ei osaa olla hiljaa itsekseen, niin suoraan vaan extreme kokeilun pariin ohjatusti. Radikaalit menetelmät ja shokkihoidot toimivat juuri siksi, että niistä jää niin pitkäksi aikaa pureskeltavaa ja työstettävää. Vielä vuosien jälkeen voi miettiä, että härregud mitkä ennakkoluulot minulla olikaan ja miten paljon pelotti ja arvelutti, mutta onneksi sain kokea tuonkin täydellä volyymilla ja nytpähän on kokemus siitäkin. Mitä siitä jäi käteen?
Rajojaan voi kokeilla monin tavoin ja niiden tunnistaminen voi olla todella mielenkiintoista, haastavaa ja vaikeaa. "I never make same mistake once - I`ll make it 5 or 6 times to be sure" ei mielestäni kuvaa typeryyttä, vaan uteliaista ja rohkeaa elämänasennetta. Tässä kohtaa nousee mieleen omasta elämästä esimerkiksi tatuoinnit: Yhtäkään niistä en ole juurikaan suunnitellut. Kaikki on tehty freehandina lähes siltä istumalta. Osaan olen antanut täysin vapaat kädet ja sanonut vain, että vedä tosta noin jotain tuollaista. Joidenkin kohdalla on joku aihe ollut mielessä, mutta toteutus artistilla vapaa. Tuntemattomat usein kysyvät: kaduttaako? Etkö pelkää, että joskus kaduttaa? No ei kaduta, enkä pelkää. En itseasiassa ajattele lainkaan koskaan koko asiaa. Se on kerran tehty ja täydellä tietoisuudella, että siinä lepää. En edes näe itse kuviani enää - en ole nähnyt niitä moneen vuoteen. Niinpä sitä hämmästyykin välillä kesällä tai uimassa, kun joku saattaa kommentoida jotakin ja on ihan että ai jaa, tuo tuossa? Se, mitä niistä kuitenkin muistaa ja ajattelee on nimenomaan hetki, jolloin ne on tehty. Kenen kanssa, mikä siinä oli tunne ja tunnelma. Ja kuinka sitä voisi sitten katua? Ei mitenkään, kun on valinnut kokemuksen ihmisen kanssa - antanut kehonsa kanvaasiksi ja toisen käyttöön ja samalla siirtänyt tietoisuuttaan pois siitä, jotta kipu ei olisi lainkaan se, mitä muistaisi tai tuntisi. Kiitos Pete Pihlajamaa, Sami Safiiri, Jykä Ilen, Diego Villanello, Rob Angel, Hoca ja pari muuta ulkomaan elävää - pystyn palauttamaan mieleeni jokaisen hetken - kiitos!
Test your boundaries to recognize that you can be boundless!
Find your limits to know who you are.
Taru Tuulia
Kommenttina tuohon tatuointiasiaan, että itseltänikin on jokunen kerta kysytty sama kysymys: kaduttaako? Mites sitten kun olet vanha mummo? No, ei kaduta, eikä toivottavasti mummonakaan. Juuri kuten itse sanoit, kuvat ovat aikakautensa muistoja. Mitä sitten ovatko ne enää trendikkäitä tai edes ajankohtaisia, minua ne muistuttavat jostain jota on ollut. Muutoksesta, ajanjaksosta, tilanteesta, tunteesta... Mikä mistäkin. Kun muutama vuosi sitten taas astelin tatuoijan luokse ja varasin aikaa uutta leimaa varten erään vanhan kuvan yläpuolelle, kysyi liikkeessä ollut "artisti" minulta, miksi en poistata uuden kuvan alapuolelle jäävää kuvaa laserilla, jotta se ei sotke uutta kuvaa. Jäin ehkä hetkeksi sanattomaksi. Olisin odottanut kysymystä joltain tatuointineitsyeltä, mutten sentään leimoja ammatiksen tekevältä naiselta. Ehkäpä hänelle työstä oli tullut pelkkä työ...
VastaaPoistaKiitos kommentista kuukuna! Joskus joku sanoi, että ainoa ero tatuoitujen ja tatuoimattomien ihmisten välillä on, että tatuoidut eivät välitä pätkääkään onko sinulla kuvia vai ei. Tottakai jos sitä alkaisi päätään vaivaamaan sillä, että voisiko joku nyt olla vähän parempi tai erilainen, niin varmasti vikoja löytyisi, mutta se nyt on ihan sama joka asiassa, mitä tulee omaan ulkomuotoon. Nenäkin voisi olla vähän pienempi, läskiä vähemmän ja tissit isommat. Laser on hieno keksintö, mutta keksin rahoilleni parempaakin käyttöä. It is what it is - eteenpäin!
VastaaPoistahyvä taru, hieno blogi! pikku detsku: hesarin artikkeli käsitteli mindfulnessia mikä siinä mainittiinkin, ei vipassanaa.
VastaaPoista