Onni ei tule kello kaulassa

 VAAN

Onni tulee puun takaa

kertoo päivän HS.

"Onnellisuudessa ei ole kyse siitä, miten hyvin ihmisellä menee yleisesti vaan enneminkin siitä, jos ihmisellä menee paremmin kuin hän on odottanut.

Tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pessimisti ei pety ja matalat odotukset olisivat oikotie onneen. Tutkijoiden luoman matemaattisen mallin mukaan pessimismi ja matalat odotukset johtavat siihen, että ihminen on tyytymätön jo lähtökohtaisesti odottaessaan lopputulosta.

Jos ihmisellä on korkeat odotukset hän on odotusvaiheessa onnellisempi kuin jos odotukset ovat matalat."

 Tämän jutun paras anti oli ehdottomasti viesti pessimisteille yllä. Aika monta kertaa on kuullut toistettavan "pessimisti ei pety" mantraa varmaan itse kukin. Jostain syystä nämä ihmiset ovat lähes aina jotenkin harmaita, heillä on muutenkin kuivakka huumori ja elämä tuntuu potkivan päähän isolla kädellä.

"Ojanen vahvistaa, että odotuksilla on väliä. Professori kertoo tutkimuksissaan havainneensa, että jo pelkkä tieto siitä, että esimerkiksi terapia tai muuten hyödyllinen ohjelma kuten liikunta on alkamassa, kohottaa mielialaa ennen kuin mitään on varsinaisesti tapahtunut.

"Esimerkiksi liikuntaohjelmien vaikutukset näkyvät ennen kuin mitään fysiologisia vaikutuksia on ilmennyt", Ojanen huomauttaa."

Aivan. Ostin viime viikolla Vienolta Tuulahdukselta vähän käytetyn stepperin, joka oli ollut muutaman vuoden Vienolla vaatenaulakkona olohuoneessa. Itse olin odottanut löytäväni sellaisen edullisesti jo jonkin aikaa. Sain sen lounaan hinnalla ja raahasin hikipäissäni sen kolmanteen kerrokseen sohvan viereen. Odotin luonnollisesti heti tuloksia tai ainakin seuraavana päivänä. Nyt se on jo aivan selvästi auttanut niin, että kolmanteen kerrokseen kulkee kepeämmin ja tytär piiskaa personal trainerina vieressä. Itseasiassa odotan sen toimivan jatkossakin, vaikka en sen päälle joka päivä kapuaisikaan ja niin suuri on positiivisuuden ja optimismin voima, että sen takia tässä varmaan lopulta näinkin hyvissä voimissa porskutetaan, vaikka loppua on povattu ja jopa toivottu tänäkin vuonna ;-)

Mielen keskittäminen positiiviseen ajatteluun on asia, josta on puhuttu enenevissä määrin jo pitkään. Kaikenlaista gurua ja elämäntapaopusta on tarjolla pilvin pimein. Helppoa se ei ole silti kenellekään, mutta joillekin varmasti helpompaa kuin toisille. Mikä voisi sujua kuitenkin lähes jokaiselta olisi omien ajatustensa, toiveidensa ja tulosten tarkastelu. Ihmettelen suuresti sitä miksi skeptikot ja pessimistit eivät suostu ymmärtämään, että sitä kannattaisi kokeilla? Millä tavoin ja kuinka nopeasti henkilökohtaiset toiveet toteutuvat? Entä pelot? Molemmat ovat yhtä tärkeitä, yhtä painavia, yhtä takuuvarmasti ne toteutuvat.

Kumpi hallitsee? 

Pidä huolta, että se on rohkeus!

Näistä kannattaa pitää kirjaa itselle.